Kyttälän viinitila on vuonna 2009 perustettu yksityinen hanke. Sen tarkoitus on mm. keräillä erilaisia viiniköynnösten lajikkeita, edistää ja kannustaa viinikasvatusta Suomessa, laajentaa kokemusta ja levittää tietoa viininviljelystä, sovittaa ja valita pohjoisiin olosuhteisiin uudet viiniköynnösten lajikkeet ja auttaa muita ihmisiä viinitarhuroinnissa.

Viinirypäleet täällä Kyttälässä kasvatetaan avomaalla sekä viinin ja mehun valmistukseen että pöytärypäleinä syötäväksi. Kyttälän viinitilan toimintaan vaikuttaa suurilta osin keräämäni kokemus vuodesta 1994 asti. Viininkasvatusharrastukseni alkoi Puolassa, jossa vietin nuoruuteni.

Istutetaan viiniköynnöksiä!

Viime aikoina tiede ja viiniköynnöksiin ihastuneet ihmiset ovat antaneet viinitarhureille, varsinkin pohjoispiireissä, paljon uusia mahdollisuuksia:

• Saatavissa on yhä enemmän lajikkeita, jotka soveltuvat viileään ilmastoon – kylmiin talviin ja lyhyeen kasvukauteen. Osa lajikkeista kestää -35°C ja jopa -40°C pakkasia.
• Jotkut erilaiset kasvatustavat hyödyntävät mahdollisimman ison määrän auringonvaloa ja lämpöä.
• Apukeinona oleva suojaus talvelta mahdollistaa myös herkempien lajikkeiden kasvatuksen.
• Lisäksi nykyinen ilmaston lämpeneminen siirtää pohjoisen viininkasvatuksen rajaa pohjoiseen päin, mikä helpottaa pohjoisen viinitarhureiden työtä.

Viiniköynnös osaa palkita omistajaansa kauniilla, makeilla rypäleillä. Nämä taas saattavat herättää naapureiden kiinnostusta, jota olen jo saanut kokea.

Sadonkorjuu ja viinirypäleiden polkeminen. Lähde: Schäfflerin kalenteri. Ulm, 1498.

Kestävämmät ja vähemmän vaativat lajikkeet, kuten esim. Zilga, Hasanski Sladki (Varajane Sinine), Jubilei Novgoroda, Nordica, Ontario sietävät ankaria talviolosuhteita ihan hyvin ja tuottavat rypäleitä ilman erityisiä toimenpiteita. Ei tarvitse olla kokenut ja lukenut tarhuri saadakseen rypälesatoa.
Toki Suomessa viiniköynnös tarvitsee enemmän aikaamme ja huomiotamme kuin esim. Bulgariassa, jossa vanha paikallinen sananlasku kertoo: ”Työnnä viinipuu maahan ja juo viiniä” – viininviljely Etelä-Euroopassa on huomattavasti helpompaa.

Viininkasvatus pohjoisilla viileillä alueilla ei ole uusi asia. Sen kehitys Minnesotassa, Yhdysvaltain kylmimmässä osavaltiossa, alkoi vuosina 1880-1900. Runsaan 600 000 paunan (n. 270 000 kg) rypäletuotanto vuonna 1900 alkoi valitettavasti pian laskea yhä nopeamman rautateiden kehityksen ja kalifornialaisten viinien helpomman saatavuuden vuoksi.

Suomessa viiniköynnös viihtyy parhaiten Etelä- ja Lounais-Suomessa. Toki -40°C kestävien lajikkeiden menestyminen on mahdollista myös Keski-Suomessa.

Viime vuosien kiinnostus viininkasvatuksesta viileässä ilmastossa on syntynyt usein alueilla, joilla ei ole ollut viininkasvatuksen perinteitä. Esimerkkinä ovat mm. Tanska, Norja, Ruotsi, Suomi, Viro, Latvia, Liettua. Pilvisessä, tuulisessa ja viileässä Iso-Britanniassa ihmisten innostuksen myötä on saavutettu n. 1300 hehtaarin viininviljelyn pinta-ala ja maan viinejä löytyy maailman tärkeimmistä viinikatalogeista.

Äärimmäisimpiä pohjoisen viininviljelyn historiallisia tapauksia on varmaankin ortodoksisten munkkien istuttamat viiniköynnökset Vienanmeressä sijaitsevalla Solovetskin saarella, lähellä pohjoista napapiiriä. Sen menestyksestä ei ole tarkepmaa tietoa, mutta nykyisin 60 pohjoisen leveysasteen pohjoispuolella viinitarhat eivät enää ole harvinaisia. Siis…

Istutetaan viiniköynnöksiä!